Aus Liebe zur Kunst

Tulisitko laulamaan, kun sinulla on niin ihana ääni? Meillä ei kylläkään ole oikein varaa maksaa mitään, mutta tämähän on mahtava tilaisuus sinulle päästä esille. Voihan olla että yleisössä on jopa potentiaalisia asiakkaita. Ai että, olisipa minullakin noin kaunis ääni! Tasan ei käy onnen lahjat.


Tyypillinen ja valitettavan yleinen keskustelun avaus. Ai miten niin valitettavan, siinähän ihaillaan ja halutaan kuulla kaunista lauluasi? Kyllä, väheksymättä lainkaan kiitosta, melko usein toistettuna tämä lausuma ei kuitenkaan oikein lyö leiville, kirjaimellisesti.


Yhteen aikaan varasin tämän tyyppisille esiintymisille kaksi tai kolme slotia vuodessa. Ajatuksella, että ammattitaitoisesta työsuorituksesta joko saa asiaankuuluvan palkan, tai sitten laulunsa voi antaa lahjana. Välimuoto ei oikein kiinnosta. Se, kun joku arvottaa laulusi rahassa sellaiselle tasolle, jolla hän ei myisi omaakaan työsuoritustaan, tuntuu pahalta.


Laulaja ei laula koskaan ainoastaan ansaintamielessä, suurempi motiivi on itse laulaminen, mahdollisuus tehdä työtä taiteen parissa. Näin uskon useimpien kolleegojenkin ajattelevan. Tämä tekee palkkaneuvotteluista haastavia. Itsensä hinnoitteleminen juuri tästä syystä on todella vaikeaa, varsinkin jos vastassa on henkilö, joka osaa kiristää tätä ruuvia.


Musiikkiesitysten hinnoittelusta on tullut varsin kirjavaa. On joskus vaikeaa löytää edes ammattipiireissä tolkun tasoa. Lisäksi pärstäkerroin merkitsee aina ”ylimääräisiä nollia” palkkiosummaan.


On luonnollista, että tunnettu nimi tuo isomman yleisön ja isommat lipputulot. Kilpailuvoitolla tai muilla julkisuudessa saavutetuilla meriiteillä voi ratsastaa muutaman vuoden, kunnes tuoreempi vuosikerta samaa sorttia ottaa kulahtaneen tonttisi haltuunsa.


Pärstäkertoimen mukaan hinnoittelu ei tunnu yhdestäkään ammattilaisesta kivalta. Esiintymisen jälkeen kun kiitosta ihanasta elämyksestä saatetaan valuttaa vuolaastikkin. Työmarkkinoilla puhutaan miehen ja naisen palkkaeroista, muusikolla erot määrityvät pärstäkertoimella ja subjektiivisilla mieltymyksillä.


Kun miettii ammattitaidon hankintaan kuluneita vuosia ja satsausta ihan keikkakohtaisestikkin, alkaen ohjelmiston harjoittamiseen kuluneista tunneista tai säestäjälle maksamistaan harjoituskorvauksista, syntyy laulajalle sisäisesti sellainen tuntuma, että keikkahinnan tulisi olla jossain suhteessa satsaukseen. Olisi mukavaa, jos palkalla voisi edes osittain elättää itseään. Sanonta artisti maksaa on valitettavan usein totta.


Kaikki edellämainittu on ymmärrettävästi asiaa tuntemattoman keikan tarjoajan näkökulmasta irrelevanttia. Hänelle satsaus on ehkä vain pieni korvaus hetken viihdykkeestä. Taiteilija saattaakin vaikuttaa krantulta, jos hylkää mahdollisuuden tulla ihailluksi. Ensi vuonna otetaankin sitten kiitollisempi yksilö keikalle!


Laulaja haluaisi aina valita laulamisen. Kulttuuria kyllä arvostetaan, mutta siitä ei aina olla valmiita maksamaan. Yleisöpohja ja siitä juontuvat taloudelliset resurssit ovat pienet. Suomessa on ison työn takana saada elantonsa kulttuurityöllä, ainakin vapaalla kentällä. Hatunnosto kaikille tsemppareille!


Jonkin verran hiekkaa rattaisiin tulee myös vanhakantaisesta asenteesta, jossa laulun lahja on jotain ekstraa, jonka yhteydessä työpanosta ei ehkä hinnoitella kovin korkealle. Olisiko laajalla harrastelijakuorotoiminnalla asian kanssa jotain tekemistä? Kaikkihan nyt laulaa osaavat ja laulaminen on ihan kivaa! No onhan se!


Kurjinta on, kun ammattipiireissäkin käytetään osittain hyväksi sitä, että tulokkaita työhön on paljon. Palkkiot ovat vajonneet luokattoman alas. Vedotaan siihen, että on hienoa, kun on edes jotain työtä tarjolla. Kyllä, kyllä, vaikka nyt ei voikkaan välttyä hyväksikäytön ajatukselta.


Aina voi myös itse järjestää esiintymistilaisuuksia kaikkine kommervenkkeineen, jolloin konserttitoimistona oleminen vie huomattavan lohkareen energiasta, jonka mieluusti laittaisi itse esiintymisen rakentamiseen. Lopputulos voi olla 12 kiitollista kuulijaa yleisössä, jolloin lipputulot eivät riitä edes salivuokraan, säestäjän palkkiosta puhumattakaan.


”Vaan itse tiedän siksi laulavani, kun sävelehet soivat rinnassani!”

© Margit Westerlund, Opera Singer. 

+358 50 584 9296