Olen pitkään seurannut erästä aikamme valovoimaisimmista sopraanoista, Anna Netrebkoa. Hän valloitti sydämet suurella läpimurtoroolillaan Salzburgissa, Verdin La Traviatan Violettana. Uusi tähti syttyi.
Tuosta on kirjoittamisen hetkellä noin 15 vuotta. Laulajattarelle se on ollut huimaa voittokulkua ja melkoisella varmuudella voimavaroja syövä matka.
Nyt ääni ei enää aina helise kuin ennen. Olemukseen on ilmaantunut totisuutta, eikä esiintyminen aina vaikuta vaivattomalta. Vastapainona privaatissa esiintyvä Diva kohauttelee loisteliailla asuillaan ja elämäntyylillään. Luo kuvaa suuresta taiteilijasta kuuluisuuden syleilyssä, koko maailman rakastamasta laulajattaresta.
Ensimmäiset merkit äänellisistä ongelmista tekniikan raskassoutuisuuden ja tärkeiden esiintymisten peruuttamisten myötä ovat jo ilmaantuneet varjostamaan voittokulkua, minkä vuoksi aloin miettiä mikä yleensäkin syö taiteilijaa.
Onko niin, että äärimmäisen menestyksen huipulla on vaikea pysyä omalla sisäisellä kaistallaan? Vaatiiko julkisuus ja tähtikultin luominen liikaa huomiota, joka on pois laulamiseen vaadittavasta fokuksesta? Mitä taiteilijalle lopulta jää käteen kuuluisuuden kanssa pelaamisesta? Ennen kaikkea, mikä ajaa taiteilijan sivuraiteelle?
Toisenlaisiakin esimerkkejä on. Mieleen tulee ensimmäisenä Montserrat Caballe, joka vaali laulutekniikkansa ideaalia kuolemaansa saakka, vaikka valloittavan Divan elkeitä hänestäkin löytyi. Ikä luonnollisesti kuului jo viimeisissä äänitteissä, siitä huolimatta äänitekninen ja taiteellinen ideaali oli kuultavissa ja pintapuutteet on siksi helppo antaa anteeksi.
Kuuntelin Youtubesta muitakin huipulla olleita laulajattaria, Birgit Nilsson, Kiri Te Kanawa ja Maria Callas viimeisiltä vuosiltaan. Viimeksimainittu muistuttaa eniten Netrebkoa, vai pitäisikö sanoa Netrebkon olevan kopio hänestä, Divan julkinen elämäntyyli ja äänen käsittely antaa viitteitä siihen suuntaan.
Kaikilta laulajattarilta kuuntelin saman aarian, O mio babbino caro. Kierros oli varsin paljastava. Te Kanawa ohitti ikääntyneen äänen karikot tyylikkäästi, kuten Caballekin, mutta ylivoimaisin oli Birgit Nilsson!
Nilsson, joka oli Merkittävä Laulaja, vaikutti hallitsevan äänensä lähes täydellisesti. Tekstin sisältö tuli kuin tarjottimella taidokkaan laulutekniikan keinoin. Laulajan välittömän oloinen olemus huokui lämmintä dialogia yleisönsä kanssa. Divalaatit sen negatiivisessa merkityksessä loistivat poissaolollaan, musiikki ja laulu oli pääroolissa. Valloittavaa!
Kaikkein nuorin tässä kavalkadissa, Anna Netrebko, pärjäsi vertailussa äänellisesti heikoiten, huolimatta huikeasta äänimateriaalista. Lisäksi hän on laulanut huomattavasti vähemmän aikaa kuin kukaan kollegoistaan ja kuitenkin äänen ja tekniikan kulumisen merkit ovat ilmeisimmät. Väistämättä tulee mieleen, että kaikki johtuu ylenpalttisesta julkisuudesta, syövästä joka houkuttelee väärälle uralle.
Kyse on siis hienon hienosta nuoralla tanssista. Miten herättää yleisön kiinnostus persoonaaan, sen kuitenkaan vaikuttamatta haitallisesti työsuoritukseen? Yleisö tulee kuuntelemaan musiikkia, ei ihmettelemään esiintyvää ihmistä. Diivojen kohdalla toki tullaan ilmiönkin äärelle, mutta musiikin on heidänkin kohdallaan lunastettava se lupaus, jonka loistokas julkikuva on antanut.
Hiukan sydän sykkyrällä seuraan nyt huipulla olevan sopraanon edesottamuksia. Riittääkö kolmen viikon esiintymistauko palauttamaan voimat ja henkisen kantin? Löytyykö Divan kuoren alta sitä nöyrää äänen huoltajaa, jota nyt tarvittaisiin? Onko hänellä ymmärrys palata tekemisen ja äänensä juurille ja hoitaa tilanne tyylillä edukseen, vai saammeko seurata Callas kopiota sen karmaisevaan loppuun saakka?
Julkisuus on julmaa ja koukuttavaa, samalla mainosmielessä välttämätöntä. Tämä on yhä haastavampaa laulumarkkinan ollessa avoinna kaikille ja koko ajan. Se asettaa laulajuuteen ylimääräisen kierteen. Siksi motiivi työn suhteen on ensiarvoisen tärkeää. Kun kuuluisuus ei ole itseisarvo, vaan työn sivutuote, on ehkä mahdollista selviytyä pahimmista karikoista.
Toivottavasti sopraanotähtemmekin palaa hyvissä voimissa julkisuuden valokeilaan!