Mikrotason mestari

”Japanilaisen pitkäikäisyyden, mielenrauhan ja ainutlaatuisen kulttuurin takana on ajattelutapa nimeltä ikigai. Sen tavoitteena on merkityksellinen elämä.”


Kiinnostaako? Minua alkoi kiinnostaa ja hankin itselleni Ken Mogin kirjoittaman ja Katri Mäkisen suomentaman kirjan Löydä oma ikigai – japanilainen tie elämän voimaan. Kirjoittaja on aivotutkija, tietokirjailija, sekä radio- ja tv-persoona.

Kirja näyttää pikkuruiselta sisältääkseen näinkin ison asian, mutta se johdattaa kyllä oivasti idean äärelle. Sen tarkoitus onkin tarjota ainoastaan kurkistus japanilaisen kulttuurin erityislaatuun.


”Läsnäolo, luovuus, sitkeys, kauneuden ja pienten yksityiskohtien arvostaminen sisältyvät japanilaiseen ajatukseen hyvästä elämästä.”


Luennan edetessä löysin olennaista yhtäläisyyttä omaan laulajuus-ideaaliini, mikä luonnollisesti innosti minua valtavasti. Kuunnellessani laulua höristän korvaani tähän suuhtaan ja hurmaannun oitis kuullessani herkkiä ja huolellisia sävyjä äänenkäytössä ja aistiessani esittäjässä luonnollista mielen vapautta. Uskon kyllä jakavani reaktioni useimpien kuulijoiden kanssa.


Ikigai rakentuu viidelle pilarille: Aloita pienesti - Vapauta itsesi - Harmonia ja kestävyys - Iloitse pienistä asioista - Ole läsnä tässä ja nyt. Pilareilla ei ole hierarkiaa eikä järjestystä, mutta niiden tulisi esiintyä enemmän tai vähemmän yhtäaikaa. Koetan parhaan taitoni mukaan nyt valottaa näiden yhtäläisyyksiä laulajuuden ideaaliini.


Ikigai siis tarkoittaa elämän nautintoja ja merkitystä. Iki=elää, gai=syy. Ikigai on mahdollista ilman, että on saavuttanut ammatillista menestystä, mutta se voi kyllä johtaa ja todennäköisesti johtaakin menestykseen.


Onnellisuutta se tuo sensijaan kaikilla suorituksen ja elämän tasoilla harmoniansa kautta.

Itse tekemisestä nauttiminen sen pienimpiä yksityiskohtia myöden on todellista ikigaita. Jokaisen eteen tulevan tilanteen ja asian arvostaminen olosuhteista riippumatta tuo tyydytystä, joka ei ole menestyksestä kiinni.


Yhteisöllisyyden kokemus ja kehon hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu myös olennaisena osana ikigaihin. Arjen puuhakkuus, sen minimalistisuuteen uppoutuminen on tärkeää.


Ikigai on omistautumista luomaan yksi ainoa asia kunolla koko elämänsä aikana, olipa se asia miten pieni tahansa. Tässä kohden analogia laulamiseen on jo ilmeinen, vaikka laulaminen ei olekkaan niitä pienimpiä haltuunotettavia elämässä. Mutta sen kunnolla haltuun ottaminen olisi kyllä varsin suotavaa. Sensijaan pieniin yksityiskohtiin uppoaminen uudelleen ja uudelleen tuottaa toivotun tuloksen tässä suhteessa.


Kodawari on pieteetin työkalu - sitoutuminen, vaatimus ja henkilökohtainen laatutaso, jota yksilö järkkymättömästi noudattaa. Tämä osoittaa ylpeyttä omasta tekemisestä. Japanissa ei tunneta käsitettä ”riittävän hyvä”. Kun jotain tehdään, siihen paneudutaan teeseremonian tarkkuudella.


Ja jotta pääsee tälle pieteetin tasolle, on aloitettava riittävän pienesti, mikä on yksi peruspilareista. Toiseksi on vapautettava itsensä egonsa vaatimuksista. Työ itse on olennainen päämäärä ja vain näin ajatellen on mahdollista päästä flow-tilaan - itsensä vapauttamalla. Työ on mestari, ihminen tulee hyvänä kakkosena.


Tämä on myös flow-tilaan pääsemisen periaate. Jokainen harjoitteluunsa syventynyt taiteilija tunnistaa tämän varmasti! Aika katoaa ja ”minä” katoaa. On vain yhä syvemmälle tekemisen herkkään ytimeen uppoutuminen. Tärkeää on vain työhön liittyvien nyanssien kerryttäminen.


Taiteilija samaistaa itsensä symbioottisella tavalla tekemiseensä, mikä onkin yleensä tärkein tekemisen motivaattori. Ulkoisesta maailmasta tuleva välitön tunnustus ei ole tärkeää. Sen ei tulokseen pääsemisen kannalta tulisi olla tärkeää, vaikka tavoitteena olisikin päästä vihreälle oksalle.


Tavoitteet eivät kuitenkaan ole ikigaissakaan kiellettyjä. ”Henkilökohtaisen päämäärän vakava tavoittelu ei ole Japanissa vierasta ja johdonmukaisuus sekä ymmärrys tästä saa pienet ikigain palaset lopulta loistamaan”.


Parempi laatu tekemiseen syntyy siis flown kautta – nautinnon ja yksityiskohtien vuorovaikutuksesta. Kun tähän liitetään vielä elämän ohimenevä luonne ja jokaisen kohtaamisen ainutlaatuisuus, päästään kolmannen pilarin, hetkessä läsnäolon merkitykseen. Tässä olennaista on mielenhallinta ja sen kautta tunteiden hallinta, sillä tunteet häiritsevät täydellistä läsnäoloa ja yksityiskohtiin uppoutumista.


Asetuppa mielikuvassasi esiintyvän taiteilijan paikalle yleisön eteen. Mieti, miten moni seikka lavalle astuessa voi viedä esiintyjän huomioenergiaa: Esitystilanteen hallintaan liittyvät seikat, omaan olemukseen liittyvät seikat, poikkeuksellinen ympäristö, muut ihmiset, vireystila, terveydentila, mielentila.


Esiintyjän mieli saattaa kovinkin helposti lähteä laukalle, pois suorituksen ytimestä, sen mikrotasolta. Ympärillä on useita häiriötekijöitä, jotka itsessään saattavat vaikuttaa mahdollisesti jo valmiiksi huteraan tunnetilaan. Esityksen kannalta epäolennaiset seikat voivat varastaa yllättäen huomion ja heilauttaa herkkää harmoniaa, häiriten tuiki tärkeää työkalua, keskittymistä. Esitystilanteessa on olennaisinta päästä herkkään ytimeen niin musiikissa kuin instrumentin hallinnassa, jotta kaikki ilmaisun sävyt voivat tavoittaa kuulijan.


Pyrkimys harmoniaan on kolmas ikigain pilareista. Lisäksi pienistä asioista iloitsemisen kyky mahdollistaa onnistumista työn ikigaissa. Yksi olennaisimmista seikoista on myös heltymätön laadun tavoittelu. Se tarkoittaa mikrotasolla hienovaraisen uppoutumisen kautta alituisesti pienimpiin yksityiskohtiin huomion kiinnittämistä. Uudelleen ja uudelleen, koko ajan autuaassa keskittymisen tilassa.


Huomannet, miten vaativasta asiasta lopulta on kyse? Mieti, millä pieteetillä parasta sushiakin tehdään! Toisaalta tekijän tyytyväisyys on moninkertainen, mikäli ikigai toteutuu. Se itsessään riittää kiitokseksi tekijälle, koska vaivannäkö on tärkein onnellisuuden lähde japanilaisen työn filosofian mukaan. Työ on mestari, ei ihminen.


Myös tappioputkessa voi aikaansaada oman ikigain, koska ikigai ei ole suoritus, vaan pienimuotoista, kärsivällistä, arkipäiväistä ja kaukonäköistä uutteraa tekemistä. Pienistä asioista iloitseminen ja pyrkimys harmoniaan takaavat jatkuvuuden ja mahdollistavat pieniin asioihin keskittymisen, mikä puolestaan on itse menestymisenkin avain. Itsen arvostaminen syntyy tälle pohjalle.


”Kuten elämässä usein käy, sinun täytyy hyväksyä se, mitä sinulle on annettu ja sen jälkeen tehdä parhaasi pärjätäksesi asian kanssa”.


Ikigain sisäisestä näkökulmasta katsottuna raja voittajan ja häviäjän välillä sulaa vähitellen. Kaikessa on kyse ihmisenä olemisesta. On siirryttävä stereotypioiden ulkopuolelle ja tunnistettava sisäinen äänensä - siihen, kuka minä olen ja miten haluan toimia yhteisössä.


Ikigai on sopeutumista ympäristöön, riippumatta siitä, mitä kyseisen ympäristön luonne on. Ikigai auttaa myös selviämään parhaalla mahdollisella tavalla olosuhteissa, jotka muutoin saattaisivat olla vaikeita. Ihmisarvoa ei kyseenalaisteta, koska ihmisyyden voima on ikigain toteuttamisessa.


Sitkeys ja lannistumattomuus ovat laulajankin hyveet ja menestymisen edellytys. Tyydytys työstä tulee lopulta aina prosessista, ei lopputuloksesta. Pienten asioiden toistuva palveleminen kuljettaa tekijää hyvälle polulle.


Laulaminen on mielestäni oivallinen tapa tutkia ikigaita, koska se vaatii äärimmäistä keskittymistä ja herkistymistä äänentuoton ja mielenliikkeiden pienillekin vivahteille, mikäli mielii saada käyttöön koko instrumenttinsa ilmaisulliset mahdollisuudet. Sen äärellä pysyminen on jatkuvan innostuksen ja oppimismenestyksen salaisuus. On mieluusti oltava täysin vapaa ja avoin ilmaisemaan kulloistakin tunnetilaa, vailla minän tarpeita. Tämä puolestaan vaatii egon balanssia ja valtavasti keskittynyttä antautumista.


On toki erilaisia esittäjiä ja erilaisia tehtäviä, eivätkä kaikki tilanteet mahdollista edellä kuvattua herkkyysastetta samanveroisesti. Joskus sitä mennään karkeammalla pensselillä. Luonnollisesti myös jokainen laulajapersoona on erilainen, kuten niin ikään laulutekniikan laatu on erilaista. Toisinaan se on mikrotason herkistelyä, joskus suurpiirteisempää ja laulajakeskeisempää.


Ollakseen onnellinen, ihmisen tulee hyväksyä itsensä. Tulee päästää irti kuvitteellisesta itsestä, vaateista jotka aiheuttavat vääränlaisia paineita. Verratessamme itseämme ympäristöön saatamme ajatella, että ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolen, mutta se on vain illuusio.


”Jotta voit hyväksyä itsesi, tarvitset toisten ihmisten persoonia heijastamaan itsesi. Pystyt muodostamaan realistisen kuvan luonteestasi vain ymmärtämällä toisen ihmisen ja itsesi väliset erot ja yhtäläisyydet”.


Luonto on aina monimuotoinen, siksi ei ole mitään järkeä yrittääkään olla kuin toiset. Voit luvan kanssa olla itsesi niin paljon kuin haluat. Ikigain kautta yksilöllisyyden ilmaisussa on mielenkiintoista syvyyttä. Älä ole huono kopio toisesta, vaan ole paras kopio itsestäsi - klisee, jossa on kuitenkin ison totuuden siemen.


Japanilaisessa kulttuurissa pidetään ulkoisesti matalaa profiilia, mutta älkäämme antako sen hämätä käsitystämme yksilön voimasta ja arvosta. Sisäinen yksilöllisyys ja omanarvontunto kukoistaa ikigain avulla voimakkaasti, vaikka ulospäin yksilö näyttäisi hukkuvan massaan. Ikigailla rikastettu ihminen ei tarvitse ulkoista kiitosta voidakseen hyvin.


Tämä sopisi mielestäni malliksi pohjoismaalaisellekin ihmiselle. On paljon helpompi elää toisia arvostavassa harmoniassa ulkopuolisen yhteiskunnan kanssa, kun omakaan ihmisarvo ei kiinnity suoritukseen. Työn ikigai antaa jokaiselle yksilölle merkitystä ja arvokkuutta.


Juhlista siis sitä, mitä olet ja pane kaikkesi pienimpäänkin, mitä teet!

43 views

© Margit Westerlund, Opera Singer. 

+358 50 584 9296